Lisäämme tähän esitelmien lyhyitä tiivistelmiä pikku hiljaa. Pidemmät tiivistelmät ovat saatavilla seminaarin tapahtuessa. / We will add short summaries of the speeches here as we receive them. Longer summaries will be available during the conference.
Ennen seminaaria netissä / Sometime before the conference online
In this lecture, Dr. Jersak will trace the development of God’s relationship to “wrath” (violent anger) throughout the Scriptures.
He will then reflect on how assumptions of the necessity of divine violence have impacted our theology of atonement, “end times” and Christian practice.
He will then propose a rediscovery of Christ’s nonviolent revelation of God-as-love as it relates to the Cross, to human destiny and to our lives here and now.
Tässä luennossa tohtori Jersak jäljittää sitä, miten Jumalan suhde "vihaan" (väkivaltaiseen suuttumukseen) kehittyy Raamatussa.
Sen jälkeen hän pohtii sitä, kuinka jumalallisen väkivallan välttämättömyyden olettaminen on eri tavoin vaikuttanut sovitusoppiin, "lopun aikojen" tulkintaan ja kristinuskon harjoittamiseen.
Lopuksi hän esittää tulkinnan, jonka mukaan Kristuksen väkivallaton ilmoitus Jumalasta rakkautena voidaan löytää uudelleen. Hän tuo esille sen, kuinka tämä ilmoitus liittyy ristiin, ihmiskunnan kohtaloon ja elämäämme tässä hetkessä.
Perjantai 9.10.2020 / Friday Oct 9, 2020 Aleksanterin teatteri / Alexander Theatre & Online
In this talk, Dr. Jersak will first respond to problematic assumptions around the dominant use of the term “universalism” and why he prefers to speak of “ultimate redemption.”
He will then introduce foundations for ultimate redemption (or “patristic universalism”) from the Scriptures, through the creeds, in the fathers and mothers, and in the liturgy of the worshiping Church.
Tässä esitelmässä tohtori Jersak vastaa ensin ongelmallisiin ennakko-oletuksiin, mitä tulee termin "universalismi" vallitsevaan käyttötapaan. Hän kertoo, miksi hän käyttää mieluummin termiä "lopullinen lunastus".
Tämän jälkeen hän esittelee lopullisen lunastuksen (eli "patristisen universalismin") lähtökohdat Raamatun ja uskontunnustusten pohjalta. Hän luo yleiskuvan siitä, kuinka kyseinen toivo ilmenee kirkkoisien ja -äitien ajattelussa sekä jumalanpalveluselämää viettävän kirkon liturgiassa.
13:00-13:30 Marko Marttila: Kuinka toiveikasta psalmia 23 esitellään elokuvissa? / How the Hopeful Psalm 23 Is Exhibited in Movies?
Esitelmäni käsittelee Psalmin 23 käyttöä muutamissa valikoiduissa elokuvissa. Aluksi johdattelen historiallis-kriittisen tutkimuksen havaintoihin, jotka koskevat Psalmia 23. Näiden perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että Psalmi 23 on eksiilin jälkeen syntynyt, kirjallisesti yhtenäinen runo, joka on parhaiten määriteltävissä luottamuspsalmiksi. Psalmin varhainen vaikutushistoria osoittaa, että sitä ei lainkaan siteerata Uudessa testamentissa, vaikka monet muut psalmit esiintyvät evankeliumeissa, Paavalin kirjeissä ja muissa varhaiskristillisissä teksteissä. Yhdysvaltojen protestanttisessa perinteessä Psalmi 23 lisäsi nopeasti suosiotaan sisällissodan jälkeen. Tämän saivat aikaan vaikutusvaltaiset saarnaajat, jotka arvostivat psalmin edustamaa hengellisyyttä. Kun Psalmi 23 oli vakiinnuttanut asemansa hengellisessä kirjallisuudessa, siitä seurasi, että se alkoi entistä enemmän esiintyä myös kaunokirjallisuudessa. Lyhyytensä ja lohdullisen sisältönsä vuoksi Psalmista 23 on tullut mieluisa raamatunkohta monille elokuvantekijöille. Esityksessäni keskityn erityisesti viiteen elokuvaan, jotka edustavat eri lajityyppejä: kauhuelokuva The Wicker Man (1973), sotaelokuva Merry Christmas, Mr. Lawrence (1983), lännenelokuva Pale Rider (1985), romanttinen draama Titanic (1997), ja apokalyptinen trilleri The Book of Eli (2010). Kaikissa näissä elokuvissa Psalmia 23 käytetään dramaattisissa tilanteissa, joissa jonkun henki on vaarassa. Psalmin tärkeä tehtävä on tukea, rohkaista ja lohduttaa uhattuina olevia päähenkilöitä. Tämän lisäksi psalmin käyttö heijastaa kussakin tapauksessa tunnusomaisia piirteitä, jotka vaihtelevat uskonnollisesta julistuksesta psalmin esteettiseen muotoon. Psalmin lohdullinen sisältö kertoo toivosta, jolla on yksilön elämää laajemmat mittasuhteet.
My presentation investigates the reception of Psalm 23 through selected films. My starting-point is to introduce the basic historical-critical observations concerning the shepherd psalm. These remarks suggest that Psalm 23 is very likely a post-exilic, literarily coherent poem that is best classified as a psalm of confidence. The early reception history of the psalm reveals that it is not quoted in the New Testament, although several other psalms occur in the gospels, Paul’s letters, and other early Christian texts. In America’s Protestant tradition, the twenty-third psalm rapidly increased its popularity after the Civil War due to the influential preachers who favored the psalm’s spirituality. As a direct consequence of its established position in spiritual literature, Psalm 23 began to occur more and more in fiction as well. Because of its brevity and comforting contents Psalm 23 has become a favorite biblical passage for many movie makers. In my presentation, I shall in particular focus on five films that represent different genres: a horror movie The Wicker Man (1973), a war movie Merry Christmas, Mr. Lawrence (1983), a western Pale Rider (1985), a romantic drama Titanic (1997), and an apocalyptic thriller The Book of Eli (2010). In all of these movies, Psalm 23 is used in dramatic circumstances where someone’s life is in danger. It is one important function of this psalm to support, encourage and comfort the protagonists who are threatened. In addition to these functions, the use of the psalm reflects some distinctive features in each case that vary from the religious proclamation to the aesthetic form of the psalm. The comforting message of the psalm tells about hope that even exceeds the life of an individual.
Lauantai 10.10.2020 / Saturday Oct. 10, 2020
Aleksanterin teatteri / Alexander Theatre & Online
Aku Visala klo 10 / 10 am
Vapaa tahto ja universalismi: luterilaisen pelastusopin ratkaisematon dilemma / Free Will and Universal Salvation: The Unresolved Dilemma of Lutheran SoteriologyIhmisen kuolemanjälkeistä elämää koskevassa viimeaikaisessa filosofisessa keskustelussa on kiinnitetty huomiota tahdonvapauden ja perinteisen helvettiopin risteyskohtiin. Valtaosa filosofeista katsoo, että helvettioppia voidaan puolustaa vain, jos ihmisen vapaa tahto hyväksytään. Perinteinen luterilainen teologia on kuitenkin torjunut ihmisen tahdonvapauden. Luterilainen teologia on siis sitoutunut kolmeen keskeiseen väittämään: (1) Jumala on ylivertaisen rakastava ihmisiä kohtaan ja tahtoo kaikkien ihmisten pelastumista; (2) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa; (3) jotkut ihmiset joutuvat helvettiin (tai tämä on mahdollista). Näitä väitteitä ei kuitenkaan voida näitä perustellusti kannattaa samanaikaisesti. Väitteiden (1) ja (2) perusteella voidaan muodostaa uskottava argumentti väitettä (3) vastaan: jos (1) ja (2) hyväksytään, seuraa näistä universaali pelastus, eli väite (3) on epätotta. Samoin voidaan muodostaa uskottava argumentti väitteiden (2) ja (3) pohjalta väitettä (1) vastaan: jos taas (2) ja (3) hyväksytään, seuraa tästä väitteen (1) epätotuus; Jumala ei olekaan rakastava ja tahdo kaikkien ihmisten pelastusta.
Philosophical theologians have recently debated the conjunction of free will and the traditional doctrine of hell. Most contemporary philosophers agree that the doctrine of eternal hell can be morally defended only under the assumption that human beings have free will. However, traditional Lutheran theology has rejected human free will. Lutheran theologians are, for the most part, committed to three claims: (1) God is supremely loving and wills the salvation of all; (2) humans have no free will; (3) some humans will go to hell (or at least this is a possibility). I will suggest that these claims cannot be consistently held. A plausible argument can be formed from (1) and (2) against (3): if (1) and (2) are true, then (3) is false and everyone will be saved. Moreover, a plausible argument can be formed from (2) and (3) against (1): if humans have no free will and some humans will be damned, then God is not supremely loving towards humans.
Peter Hiett is the pastor of an independent church in Colorado named the Sanctuary Denver. As a young man his pastor father was removed from his mainline Presbyterian Church, largely for his desire to preach from Scripture—the “authorities” perceived that he was too conservative. About ten years later and having pastored one of the fastest growing churches in the country, Peter was removed from his Evangelical Presbyterian Church for his desire to preach from Scripture—the “authorities” perceived that he was to liberal.
Peter hopes that he will live to see a new reformation in which the church comes to believe what Scripture has always taught: Everyone needs a savior (despite our liberal tendencies to define all that we do as good), and God is the savior of everyone (despite our conservative tendencies to think we can save ourselves). Jesus literally means “God is Salvation.” Biblical faith in, and through Jesus, brings liberals and conservatives together and even heals the wounds between Calvinists and Armenians. Peter teaches that God has predestined all to choose the Good—Jesus is the Good and the Life—in freedom.
Peter Hiett on Denverin osavaltiossa Sanctuary Denver -nimisen itsenäisen seurakunnan johtava pastori. Kun hän oli nuori mies, hänen pappisisänsä pantiin viralta valtavirran presbyteerisestä kirkkokunnasta, pääasiassa siksi, että hän halusi saarnata Raamatun pohjalta - "valtaa pitävät" pitivät häntä liian konservatiivisena. Noin 10 vuotta myöhemmin johdettuaan yhtä Yhdysvaltain kasvavimmista seurakunnista Peter itse erotettiin evankelisesta presbyteerikirkkokunnasta siksi, että hän halusi saarnata Raamatun pohjalta - "valtaa pitävät" pitivät häntä liian liberaalina.
Peter toivoo, että hän pääsee näkemään uudenlaisen reformaation, jossa kirkko alkaa uskoa sitä, mitä Raamattu on aina opettanut: kaikki tarvitsevat pelastajaa (vaikka liberaaliudessamme haluamme määritellä kaikki tekemisemme hyviksi), ja Jumala on kaikkien pelastaja (vaikka konservatiivisuudessamme haluamme pelastaa itse itsemme). Jeeuksen nimi tarkoittaa "Jumala on Pelastus". Raamattuun perustuva usko Jeesukseen, Jeesuksen voimalla, tuo liberaaleja ja konservatiiveja yhteen. Se myös parantaa kalvinilaisten ("Jumala on määrännyt jotkut kadotukseen, toiset pelastukseen") ja arminiolaisten ("ihminen voi valita pelastuksen") haavoja. Peter opettaa, että Jumala on ennaltamäärännyt kaikki valitsemaan Hyvän - Jeesus on hyvyys ja elämä - vapaudessa.
13:00-13:45 Dr Robin Parry: “The roles of Scripture, tradition, reason, and experience in journeys towards embracing universalism: An historical exploration of diversity in lived Christian experience" / Raamatun, tradition, järjen ja kokemuksen vaikutukset matkoihin kohti kristillistä universalismia: historiallinen katsaus kokemusmaailman kirjoonIn this talk I shall explore several diverse stories of people from the past who came to believe in universal salvation. My goal is to pay attention to the different roles that Scripture, tradition, experience, and reason played in their journeys so that we might better understand what led them to hope. We shall see that while all four elements play a role in each individual journey, interacting in complex ways, often one of them will assume a critical place in initiating and guiding the change of belief.
Tässä luennossa tarkastelen monta erityyppistä elämäntarinaa. Ne koskevat menneen ajan ihmisiä, jotka alkoivat uskoa universaaliin pelastukseen. Tarkoituksenani on kiinnittää huomiota eri tapoihin, kuinka Raamattu, traditio, kokemus ja järki vaikuttivat heidän polkuihinsa. Näin voimme paremmin ymmärtää, mikä johti heitä toivoon. Vaikka kaikille neljällä elementillä on oma, toisiinsa monimuotoisesti vaikuttava osuutensa kussakin yksilöllisessä matkassa, usein yhdellä näistä on ratkaiseva merkitys uskon käsityksen muutoksen aloittamisessa ja eteenpäin johdattamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti