Tässä esitellään Petri Tikka (oikealla), seminaarin puheenjohtaja, sekä Marko Marttila (vasemmalla), joka puhuu seminaarissa Psalmin 23 toivosta elokuvissa. Petri Tikka on helsinkiläinen pappi ja tutkija, joka on kuitenkin Mikkelin hiippakunnan papistoa. Marko Marttila on kyseisen hiippakunnan dekaani. (Kiitos hänen tuestaan vuosien varrella! yst. terv. Petri)
Here we introduce Petri Tikka (picture on the right), the chairperson of the conference, as well as Marko Marttila (on the left), who will be talking in the conference concerning the hope of Psalm 23 as presented in movies. Petri Tikka is a Lutheran pastor and scholar from Helsinki. He is a pastor in the diocese of Mikkeli in eastern Finland, since he was ordained as a pastor in eastern Finland. Mark Marttila is the dean of the diocese. (Thank you for your support through the years! - Petri)
Olen Marko Marttila, 46-vuotias Vanhan testamentin tutkija. Päätoimenani työskentelen Mikkelin tuomiokapitulissa hiippakuntadekaanina. Vuodesta 2013 alkaen olen ollut Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.
My name is Mark Marttila, and I'm a 46 year old scholar of the Old Testament. My main job is to serve as dean of the diocese of Mikkeli. Since 2013 I have been an university lecturer on Old Testament studies in the University of Eastern Finland.
Tutkimuksissani olen erityisesti keskittynyt psalmeihin ja Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen. Väitöskirjassani Collective Reinterpretation in the Psalms (2006) tutkin yksilön valituspsalmeja, eli minä-muotoisia rukouksia, jotka on psalmien myöhemmässä toimitusvaiheessa tulkittu uudelleen kansallisesta näkökulmasta. Pelastus ja toivo ovat tällöin laajentuneet kattamaan yksittäisen rukoilijan sijaan suuremman ihmisjoukon.
In my research, I have paid special attention to the Psalms and Old Testament wisdom literature. In my doctoral dissertation Collective Reinterpretation in the Psalms (2006) I studied psalms of individual lament, that is, first person prayers that in the later recension of psalms have been reinterpreted from a national point of view. Salvation and hope have thus expanded to cover a larger group of people instead of only the individual person praying.
Toisessa kansainvälisessä monografiassani Foreign Nations in the Wisdom of Ben Sira (2012) selvitin sitä, kuinka juutalainen viisaudenopettaja Ben Sira noin 200-180 eKr. suhtautui pakanakansoihin. Hänen asenteensa ei ollut lähtökohtaisesti vihamielinen, vaan Ben Sira näki muiden kansojen arvon kulttuurin ja viisausperinteen välittäjinä. Valittuna kansana Ben Sira piti ensisijaisesti Israelin kansaa, mutta hänelle oli mahdollista ajatella, että myös ei-juutalainen saattoi oppia tuntemaan Jumalan lakia ja pääsemään siten osalliseksi siihen kuuluvista siunauksista. Tämä avaa toivon näköaloja erilaisista taustoista oleville ihmisille.
In my second international monograph Foreign Nations in the Wisdom of Ben Sira (2012) I examined how the Jewish teacher of wisdom, Ben Sira, related to foreign nations (c. 200-180 BC). His attitude wasn't hostile by default. Rather, Ben Sira saw the value of other peoples as transmitters of culture and wisdom tradition. Ben Sira considered the people of Israel to be the primary chosen people, but it was possible for him to to think that also a non-Jew could learn to know the law of the God and thus to receive the blessings inherent therein. This opens perspectives of hope to people from different backgrounds.
Viimeaikaisissa tutkimuksissani olen alkanut selvittää psalmien myöhempää reseptiohistoriaa. Mielenkiintoni kohteena on etenkin sen tutkiminen, kuinka paimenpsalmia (Ps. 23) on käytetty modernissa populaarikulttuurissa. Monet elokuvantekijät ovat hyödyntäneet psalmin 23 sanomaa. Yleensä kyseessä on vakava kriisitilanne, jossa elokuvan päähenkilön tai -henkilöiden henki on vaarassa. Psalmin lukemisella tai mietiskelyllä haetaan käännettä parempaan, ja usein päähenkilön ilmaisema toivo saa yksittäisen ihmisen pelastumista laajemmat mittasuhteet. Juuri tästä teemasta aion puhua lokakuussa Helsingin seminaarissa.
In my recent studies, I have started to uncover the later reception history of psalms. My especial interest has been to research how the pastoral psalm (Psalm 23) has been used in modern popular culture. Many movie makers have utilized the message of Psalm 23. Usually it is used if there is a serious crisis where the life/lives of the main character(s) of the movie is/are in danger. By reading the psalm or meditating on it a turn for the better is looked for, and often the hope expressed by the main character receives grander scales than the salvation of an individual. This is the theme of my talk in the conference in Helsinkin in October.
PETRI TIKKA
Olen Petri Samuel Tikka, ja olen tämän Toivo-seminaarin aloittaja ja puheenjohtaja. Olen Suomen ev.-lut.-kirkon pastori sekä väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Tutkin väitöskirjassani kaikkien pelastumisen toivoa. Olen osallistunut aihetta käsitteleviin kansainvälisiin konferensseihin Yhdysvalloissa, ja siitä innostuin järjestämään itse samanlaisen Suomessa.
My name is Petri Samuel Tikka. I'm the person behind this Hope conference, hosting it in Helsinki and online. I'm a pastor in the Evangelical Lutheran Church of Finland. I'm also writing my dissertation in the University of Helsinki. It concerns universal salvation. I have participated in international conferences dealing with the subject in the United States. That made me excited enough to arrange a similar conference here in Finland.
Väitöskirjani tarkempi aihe liittyy siihen, mikä on luontevin asiayhteys kristilliselle universalismille. Käytän lähteinäni mm. uskonnonfilosofi Thomas Talbottia (joka on kirjoittanut kaikkien pelastumista puolustavan The Inescapable Love of God), luterilaista dogmaatikkoa Robert Jensonia, anglikaania Robin Parrya (joka puhuu seminaarissa) sekä reformoitua Jürgen Moltmanni (toivon tutkijaa, joka lähettää seminaariin tervehdyksensä). Vertailen heidän ajatuksiaan. Johtopäätökseni liittyvät siihen, että universaalin pelastuksen universaalius liittää sen yhteisölliseen eli kirkolliseen kontekstiin. Universaalin pelastuksen "pelastus", johon Jeesuksen lunastustyö pelastaa, tarkoittaa viime kädessä ylistystä ja myöskin liturgiaa. Pelastus toteutuu kiitoslauluna. Sananjulistuksella ja sakramenteilla olisi myös luonteva sija universaalin pelastuksen kokonaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan aina tule ilmi siksi, että keskustelu on kaikkinensa keskittynyt ulkoapäin tulevien armonvälineiden sijaan sisäisiin asioihin: lähinnä uskoon sekä tahtoon ja sen vapauteen (tai sen puuteeseen).
The precise topic of my thesis is to uncover the most logical context for a Christian and ecumenical conception of universal salvation. My sources include, among others, the philosopher of religion Thomas Talbott (who has written a well-known defense of Christian universalism, The Inescapable Love of God), the Lutheran systematic theologian Robert Jenson, the Anglican Robin Parry (who will have a presentation in the conference), as well as the Reformed theologian of hope Jürgen Moltmann (who will give a greeting to the conference). I compare their ideas. In my conclusions, I formulate that the "universality" of universal salvation connects it to a communal and thus ecclesiastical context. The "salvation" in universal salvation, a salvation accomplished by Jesus, refers ultimately to praise and also liturgy. Salvation comes true for us in the form of thanksgiving and song. Also proclamation and sacraments would have a natural place in the big picture of universal salvation. This, however, is not always made evident, because the discussion on universal salvation has overall concentrated on the internal means of salvation instead of the outer means. By internal means of salvation I mean faith, will and its freedom (or lack thereof).
Aihe on minulle akateemisen analyysin lisäksi myös henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Tämä kyllä varmaan pätee monen tutkijan tutkimusaiheisiin! Olen oppinut armon avaruuden ja sen, että pelastustyö koskee ehdoitta ja varauksetta kaikkia, jo itse asiassa kirkon liturgiassa ("...joka ottaa pois maailman synnin...") sekä isältäni ja äidiltäni ja mummiltani sieluuni saatuna. Kaikkien pelastumista on toki kautta historian moneen kertaan kyseenalaistettu, ja olin tietyssä vaiheessa omaksunut tämän epävarmuuden osana uskoa. Sain kuitenkin erityisen sisäisen vakuutuksen asiasta 2012 jouluna, kun mietin, miten kaikki voivat saada uskon ja luottamuksen - jos kerran Jumala huolehtii kaikista loppuun asti. Koin Kolminaisuuden rakkauden ristillä vastauksena itselleni. Isä ei anna oman poikansa kuolla vain mahdollisen pelastuksen tähden. Jumalan Poika, Jeesus, kantoi jokaisen synnin ja yksinäisyyden. Pyhä Henki, uskon ja elämän antaja, oli myös ristillä, ja vahvistaa kaiken tämän, vähitellen, lopulta, nyt. Mitä tämä kaikki tarkoittaa, sitä olen lähtenyt tutkimaan.
In addition to academic analysis, the topic is obviously personally very important to me. I have learned about the wideness of grace and the universal, unconditional reach of Christ's salvation already as a child. This I received in my soul through my father, mother, grandmother, as well as the liturgy of the Church (Agnus Dei: "...who takes away the sin of the world..."). The salvation of all has been questioned many times in history, however, and at a certain point I assumed that this questioning was part of faith. Nevertheless, I received a contrary internal assurance during Christmas-tide 2012. I had realized that God is taking care of each and every one personally until their very end. But how would all have faith and trust? I experienced the love of the Trinity on the Cross as an answer. The Father does not allow His Son to die only for a possible salvation. God's Son, Jesus, carried the sin and loneliness of each person personally. The Holy Spirit, giver of life and faith, was also at the Cross, and it is He that confirms all of this, little by little, at the end and already now. It is in order to understand what all of this means that I've studied the doctrine of apokatastasis (restoration of all things).
Toivo-seminaarin yhteydessä kantaesityskensä saava isäni Kari Tikan käsikirjoittama ja säveltämä Rakkaus on väkevä kuin kuolema sisältää koko luomakuntaa ja ihmiskuntaa koskevaa toivoa. Siinä lauletaan: "Rakkauden nuoli sattuu - kaikki kielet laulavat! Vapauden voima tarttuu - kaikki kielet laulavat!" Laulan vaimon Katien kanssa kuorossa. Oopperaan on itse asiassa vaikuttanut minun ja isäni käymät keskustelut aiheesta. Seminaari ja ooppera ovat Tikkojen yhteinen ponnistus. (Vaimoni Katie on myös kääntänyt oopperan englanniksi. Siskoni Maisa ohjaa oopperan. Nuorempia Tikkoja, veljeni lapsia laulaa lapsikuorossa.)
In conjunction with the Hope conference, we shall experience the premier of Love is Strong as Death. It is an opera composed and written by my father Kari Tikka. Its themes include hope for all of creation and humanity. The choir sings like this in the opera: "Love’s sharp arrow finds its target – ev’ry tongue shall join in praise! Freedom’s power takes us captive – ev’ry tongue shall join in praise!" I sing in the choir with my wife Katie. In fact, the opera has been influenced by conversations I've had with my father about hope for all. The conference and the opera are really a joint Tikka (the surname means "Woodpecker") enterprise. Katie has translated the opera into English. My sister Maisa is the stage director. Younger Tikkas, some of my brother's children will sing in the children's choir.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti